Digitaalisen kuvan perusominaisuuksia ovat

• kuvatiedoston muoto
• kuvatiedoston koko
• kuvakoko pikseleinä

Kuvatiedoston muoto

Digitaalinen kuva voidaan tallentaa useassa eri tiedostomuodossa, jotka voidaan jakaa pakattuihin ja pakkaamattomiin muotoihin.

Pakkaamaton tiedostomuoto tarkoittaa täysin käsittelemätöntä kameran tallentamaa kuvatiedostoa. Pakkaamattomille kuville ominaista on suuri tiedostokoko ja korkea kuvalaatu. Yleensä näitä kuvia ei käytetä sellaisenaan, vaan ne ovat raakaversioita kuvista ja tarkoitettu jatkokäsiteltäviksi.

Kuva 1 havainnollistaa pakkaamatonta kuvatiedostomuotoa: valokuva on otettu järjestelmäkameralla ja odottaa kamerassa tietokoneelle siirtoa.

Pakattu tiedostomuoto tarkoittaa käsiteltyä kuvatiedostoa, kun kuvatiedosto tallennetaan johonkin erikseen valittuun muotoon. Pakattu kuvatiedosto vie vähemmän tilaa kuin pakkaamaton, mutta kuvan laatu kärsii pakattaessa.

Kuva 2 havainnollistaa pakattua kuvatiedostomuotoa: sama valokuva on viety järjestelmäkamerasta tietokoneelle, muokattu pienikokoiseksi ja tallennettu erittäin suuresti laatua alentaneeseen pakattuun tiedostomuotoon.

Kun kuvalle valitsee tiedostomuotoa, täytyy huomioida niin tiedostokokoon liittyvät seikat kuin eri muotojen yhteensopivuus eri käyttökohteiden kanssa. Kaikki tiedostomuodot eivät esimerkiksi toimi verkkosivuilla.

Yleisimmät kuvatiedostomuodot:

JPG on yleinen ja laajasti eri käyttötarkoituksiin yhteensopiva tiedostomuoto, jota käytetään kameroissa ja mobiililaitteissa. JPG on pakattu tiedostomuoto, jossa pakkauksen suuruutta ja sitä kautta kuvan laatua voidaan säätää tallentaessa. JPG toimii verkkosivuilla. Se on yleisesti käytetty tallennusmuoto valokuvissa.

PNG on verkkosivuilla laajasti käytetty pakattu tiedostomuoto. PNG toimii verkkosivuilla. PNG-kuvan tausta voidaan määrittää läpinäkyväksi (eng. transparency), ja sitä käytetään tallennusmuotona tyypillisesti valokuvien lisäksi esimerkiksi graafisille kuville.

GIF-kuvia käytetään pientä tarkkuutta vaativissa kuvissa verkkosivuilla sekä etenkin animaatioissa. GIF-kuva ei ole pakattu, mutta siinä on muita muotoja vähemmän värejä (256 väriä). GIF toimii verkkosivuilla.

HEIF (eng. High Efficiency Image File) on tehokkaasti pakattu kuvatiedostomuoto. Muoto on tuettu uusimmissa käyttöjärjestelmäversioissa ja mobiililaitteissa. Tiedostopääte voi olla .heif tai .heic (Apple). HEIF sopii hyvin esimerkiksi valokuvien tiedostomuodoksi. HEIF ei toimi verkkosivuilla.

Kuvattaessa alkuperäinen kuva kannattaa tallentaa aina parhaalla mahdollisella laadulla ja pienentää tai muuntaa käyttötarkoitukseen sopivaksi myöhemmin. Näin kannattaa tehdä siksi, että alun perin heikkolaatuisena tallennettua kuvaa ei välttämättä saa enää jälkikäteen muutettua parempilaatuiseksi.

Alla on kolme kuvaa, jotka havainnollistavat eri tiedostomuotojen eroja kuvan laadun suhteen. Kuvissa vertaillaan pakkaamatonta RAW-kuvatiedostoa (CR2-tiedostopääte) ja JPG-kuvatiedostoa, miten näiden erot näkyvät valokuvan laadussa. Kuvasta 3 huomaa, että tietokoneen resurssinhallinnan esikatselukuvissa ei niinkään näy eroja kuvien laadussa. Kuvista 4 ja 5 huomaa, miten pakkaamaton RAW-tiedostomuoto ja pakattu jPG-tiedostomuoto vaikuttavat kuvan laatuun kuvankäsittelyn näkökulmasta. Kuvassa 5 molemmille tiedostoille on tehty täysin yhdenmukainen kuvankäsittely.

Kuvatiedoston koko

Kuvatiedoston koko ilmoitetaan megatavuina (Mt) tai kilotavuina (kt). Suurikokoisen kuvan tiedostokoko voi olla esimerkiksi 10-15 Mt. Verkkosivulla käytettävän kuvan tiedostokoko vaikuttaa sivun latautumisen nopeuteen, ja järkevä enimmäiskoko on noin 500 kt.

Kuvakoko pikseleinä

Digitaalisen kuvan leveys ja korkeus ilmoitetaan pikseleinä (esimerkiksi 1920x1080 px). Suurikokoisen kuvan leveys tai korkeus voi olla tuhansia pikseleitä (esimerkiksi 6600x5100 px). Kuvan kokoa kannattaa muuttaa käyttötarkoitukseen sopivaksi. Koko verkkosivun levyisen kuvan suositeltava enimmäiskoko on 1920x1080 pikseliä.

Yleinen käytetty käsite on resoluutio eli kuvatarkkuus, joka ilmaisee kuvassa olevien pikselien kokonaismäärää. Kuva 3 havainnollistaa, miten kuvan tarkkuus muuttuu kun resoluutio eli pikselien kokonaismäärä kasvaa.

Kuvassa näkyvien kohteiden sijaintia ja kuvan tasapainoa eli sommittelua on tarpeellista miettiä jo kuvausvaiheessa. Sommittelusta syntyvään vaikutelmaan vaikuttaa esimerkiksi katseen suunta. Katseen suuntaan voidaan antaa tilaa tai tila voidaan rajata pois.

Kuvan pääkohde (esimerkiksi ihmisen kasvot) on hyvä sijoittaa kuvassa johonkin neljästä niin kutsutusta huomiopisteestä. Huomiopisteet muodostuvat, kun kuva jaetaan pysty- ja vaakasuunnassa kolmeen osaan. Pääkohteen sijoittuminen kuvan keskelle on myös sallittua. Kuvattavan kohteen ja reunojen välille on hyvä jättää jonkin verran tyhjää tilaa.

Ihmisiä kuvattaessa kannattaa varmistaa, ettei kuvaa rajata nivelen kohdalta, vaan esimerkiksi käden tai polven ylä- tai alapuolelta, näin rajaus on luonnollisempi. Jos kuvassa on horisontti tai jokin muu vaaka- tai pystysuunnassa oleva elementti, on hyvä varmistaa tämän olevan suorassa kuvassakin.

Kuva 8. Kuvasarja hyvin ja huonosti sommitelluista kuvista.